FM Unohdetut -taajuus on viettänyt pientä hiljaiseloa. Tänään sukellamme minun toisen ammattini, luokanopettajuuden, ytimeen ja suuntaamme huomiomme instituutioon, jonka jokainen Suomen kansalainen jossain muodossa käy läpi – peruskoulu.
Koulut ja opettajat ovat jo ennen koronaa ilmaisseet useiden vuosien ajan kouluun kohdistuvien leikkausten, resurssipulan, ryhmäkokojen kasvun ja uudistuspaineiden aiheuttavan lasten ja nuorten oppimisvajetta, levottomuutta, pahoinvointia sekä opettajien itsensä loppuunpalamista. Itse olen opiskellut luokanopettajaksi 2009 – 2015 välisenä aikana ja toiminut lukuisissä pääkaupunkiseudun kouluissa luokan- ja erityisopettajan sijaisena 2013 – 2019 välisenä aikana. Olen nähnyt, että opettajien huoli ei ole turha. Olen nähnyt heidän aidon huolen oppilaiden voinnista, yritykset puuttua kiusaamiseen tai kaverisuhteista vetäytymiseen, lukuisat ei-mihinkään-johtavat lastensuojeluilmoitukset, erilaiset luovat pedagogiset ratkaisut tukea sosiaalisten taitojen kehitystä ja yrittää hakea oikeanlaista tukea sitä tarvitseville oppilaille ja perheille.
Miltä lasten ja nuorten yksinäisyys näyttää kentällä työskentelevän luokanopettajan, Johanna Ylanderin, silmin?
Yksinäisyys näyttäytyy alakoulun puolella usein leikeistä, peleistä ja ryhmätilanteista ulos jättämisenä tai jättäytymisenä. Oppilaiden sosiaalisten taitojen rooli korostuu koulussa, koska monissa usein yhteistyötä vaativissa sosiaalisissa tilanteissa on hyvin monta ja hyvin erilaisia lapsia – he eivät ole esimerkiksi jonkin kiinnostuksen mukaan valikoitunut ryhmä kuten harrastuksissa. Saman henkisen seuran, saman kiinnostuksen kohteen omaavien, löytäminen omasta luokasta tai koulusta onkin opettajan silmin avainasemassa oppilaan kouluviihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Hyväksynnän saaminen omille kiinnostuksen kohteille ja itselleen vertaisryhmältä on erittäin tärkeässä roolissa.
Mikä rooli sosiaalisilla taidoilla on oppilaiden välisissä suhteissa opettajan näkökulmasta?
Lapset, kuten aikuisetkin, ovat erittäin raadollisia siinä, miten he saattavat poimia ryhmästä jollain tavalla erottuvan, tai alkavat tietoisesti jättämään jotain/ joitain ulkopuolelle. Mitä nuoremmista oppilaista on kysymys, sitä enemmän opettajan toimilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa ryhmädynamiikkaan niin, että kaikki hyväksytään mukaan eikä negatiivista kierrettä pääsisi syntymään. Osa lapsista saattaa nimittäin itse tehdä toisten lasten yritykset lähestyä lähes mahdottomaksi vetäytymällä ja kieltäytymällä yhteisistä leikeistä ja ryhmätoiminnasta. Tällöin taustalla on yleensä jo aiempia huonoja kokemuksia vertaissuhteiden vuorovaikutuksesta. Vaihtoehtoisesti lapsen muut, esim. keskittymisen tai tunnesäätelyn haasteet vievät niin paljon energia, ettei sitä riitä enää sosiaalisissa tilanteissa sinnittelyyn vaan vuorovaikutus kääntyy esim. haastavaksi käytökseksi.
Toisaalta luokasta erottuu usein melko nopeasti sosiaalisesti älykkäät oppilaat, jotka saavat usein nopeasti paljon kavereita, vaikuttavat muiden oppilaiden mielipiteisiin ja valintoihin voimakkaasti ja ovat niin sanottuja ”suosittuja” oppilaita. Se ei kuitenkaan aina tarkoita, että heillä olisi muita enemmän empatiakykyä tai hyviä koulukaverin taitoja.
Millaiset asiat tai tekijät sitten saavat luokanopettajalla huolen tunteen heräämään jostain oppilaasta?
Yleinen arkuus tai haluttomuus osallistua pari- ja ryhmätyöskentelyyn ja leikkeihin. Jättäytyminen ja välttely. Kahdenkeskisissä keskusteluissa maininnat ulkopuolisuuden kokemuksista. Oppilas saattaa välillä näyttäytyä opettajalle hyvinkin sosiaalisena tai paljon kavereita omaavana yksilönä, mutta silti hän kokee ettei hänellä ole yhtään ystävää. Lisäksi välillä olen törmännyt koulussa myrkyllisiin kaverisuhteisiin, joissa on havaittavissa jonkinasteista alistamista ja pelottelua toisen ystävän toimesta. Sanovat olevansa kavereita ja viettävät jatkuvasti aikaa keskenään, mutta selvästi ystävyys perustuu jonkinlaiselle epätasapainoiselle sosiaaliselle suhteelle tai riippuvuudelle toisen huomiosta.
Erityisesti huolta herättävää ovat oppilaat, jotka ovat täysin ilmeettömiä. Heitä ympäröi eräänlainen kuori, jota ei saa avattua. Vastaus on usein vain pään nyökkäys. Luokanopettajalla on usein myös tieto oppilaiden taustoista ja mahdollisista asiakkuuksista terveys- tai sosiaalitoimen kanssa. Tieto mahdollisesta asiakkuuksista ja taustoista saa pitämään oppilaan tilannetta tarkemmin silmällä ja reagoimaan herkemmin huolta herättävään käytökseen.
Opettajana on usein voimaton, koska resurssien takia tarvittavaa ammatillista tukea ei ole saatavilla oppilaille kouluissa tarpeeksi nopeasti. Erityisesti psykologista tukea tarvitsevien oppilaiden papereita ja huolikaavakkeita vain lähetetään virastosta ja instituutiosta toiseen, koska joka paikka on täynnä.
Koronan aikana on uutisoitu jatkuvasti lasten ja nuorten pahoinvoinnin, oppimisvelan ja yksinäisyyden lisääntymisestä ja sen epätasaisesta jakautumisesta. Opettajat ja vanhemmat ovat tuoneet uutisissa jatkuvasti esille, että ne oppilaat, joilla jo valmiiksi ollut haasteita, ovat koronan takia jääneet vaille tarvitsemiaan oppimisen ja ystävyyssuhteiden solmimisen mahdollisuuksia. Toisaalta toisille etäopetus on tarjonnut mahdollisuuden esimerkiksi välttää mahdolliset kohtaamiset kiusaajien kanssa tai saada työskentelyrauha, jota ei yli 30 oppilaan luokissa ole usein tarjolla.
Sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että me kohtaamme toisiamme livenä sosiaalisissa tilanteissa ja pääsemme harjoittelemaan näitä taitoja. Niin opettajat kuin oppilaatkin tarvitsevat arkensa tuoksi opetusta ja koulutusta siitä miten vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa tulisi toimia, miten puhua ja ratkoa vaikeita sosiaalisia ristiriitatilanteita – sosiaalisten tilanteiden toimintaohjeita. Lisäksi kuten koko yhteiskunnassa, niin myös kouluissa, tarvitsemme empatiakykyä ja hyvän koulukaverin taitoa pyytää kaikki mukaan leikkiin.
FM Unohdetut -hanketta on tukenut Niilo Helanderin säätiö.
Comentarios