Makasin eilen flunssassa kotisohvalla ja aloin pohtia yksinäisyyttä taiteen maailmassa. Universaali aihe, joka vaikuttaa olevan ainakin länsimaisessa taidekentässä inspiraatio niin musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, kuin tanssitaiteenkin kentällä. Erityisesti perinteisessä suomenkielisessä melankoliaan taipuvassa musiikkikulttuurissa yksinäisyys näyttäytyy monissa muodoissa. Yleisin näistä varmasti rakkauden menettämisen tai eron hetkiä kuvaavat kappaleet. Googlettamalla löysinkin heti muun muassa Ilta-Sanomien
(https://www.is.fi/musiikki/art-2000005670387.html) viihdeosion ”Onko tässä paras yksinäisyyttä kuvaava biisi?”
Inspiroiduin otsikosta, mutta provosoiduin kappalevalinnoista – onko todella niin, että pääasiassa rakkauden tai naisen kaipuusta kertovat kappaleet ovat parhaita kuvastamaan yksinäisyyttä. Aloin miettimään minun mielestäni parasta suomenkielistä yksinäisyyttä tai yksinäistä elämäntilannetta kuvaavaa kappaletta. Jos FM Unohdetut soittaisi musiikkia yksinäisyydestä, niin nämä kappaleet löytyisivät ehdottomasti listalta:
1. Chisu – Yksinäisen keijun tarina https://www.youtube.com/watch?v=o9WfmG-L9oU
2. Apulanta: Ilona? https://www.youtube.com/watch?v=9-7lrjpm0Q4
3. Vesa-Matti Loiri tai Paula Vesala: Elegia https://www.youtube.com/watch?v=UsXOlyEAEP4
Päätin pureutua hieman listani kärkeen. "Yksinäisen keijun tarina" on nerokas ja koskettava. Sanoitukseen on saatu vangittua lapsen viattomuus ja hauraus.Toisaalta myös syvä yhteiskuntakritiikki. Meidän aikuisten vastuu lasten yksinäisyyden kuulemisesta. Kun kappaleen kuuntelee Oona Pätärin tulkitsemana, niin kyynel vierähtää silmään, kun tuntee katselevansa laulun keijua:
Toisaalta kappaleen kuuleminen varhaiskasvatuksen opettaja Katjan tulkitsemana nousee ilmoille kappaleen sanoman yhteiskuntakriittinen puoli. Omat sijaistuskokemukset kouluissa ja päiväkodeissa, sekä tätä projektia varten tekemäni haastattelut, puhuvat karua kieltä siitä miten kaikista ponnisteluista ja tukitoimista huolimatta meidän hyvinvointivaltiomme ei ole kaikille paratiisi. Turhan usein tietyille lapsille kasaantuu liikaa painolastia jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja useilta elämän osa-alueilta. Lapsi tai nuori katsoo sinua silmiin ja sanoo "ei sillä ole mitään väliä, ei kukaan välitä", ja näet hänen katseestaan, että hän tarkoittaa jokaista sanaa. Voisin vaikka vannoa, että Katja on kohdannut työssään jonkun tällaisen keijun.
Chisu - Yksinäisen keijun tarina
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin Että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat ollu hällä takana
Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja
Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä päin Vaan ei aina kaikki koe sitä näin Sillä faunin, peikon, keijunkin Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja Kaikkialla huokausten kera toistettiin Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin Jos elettäisiin aina lähekkäin Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin Suru silloin kiinni saa, se ei vie
Ois paratiisi meillä täällä näin Jos elettäisiin aina lähekkäin Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin Suru silloin kiinni saa, se ei vie mukanaan
Seuraavalla kerralla FM Unohdetut sukeltaa syvemmälle perheissä koettuun yksinäisyyteen lastensuojelun perhetyöntekijän näkökulmasta.
FM Unohdetut -hanketta on tukenut Niilo Helanderin säätiö.
Comentarios