FM Unohdetut kääntyy tänään pohtimaan yksinäisyyttä ja yhteiskunnan syrjiviä rakenteita viittomakielisten näkökulmasta.
Kouluterveyskyselyn (2017) mukaan, eri tavoilla toimintarajoitteisista lapsista ja nuorista jopa neljännes kokee itsensä yksinäiseksi. Vaikka lukuun on niputettu yhteen kaikki jollain tavoilla toimintarajoitteiset lapset, niin se on siitä huolimatta merkittävän suuri, kun esimerkiksi kaikista 4-5 -luokkalaisista vain n. 3 % mainitsi kokevansa itsensä yksinäiseksi. Toimintarajoite tai vamma näyttäisikin olevan merkittävä tekijä yksinäisyyden kokemusten taustalla. Kuuroilla oman haasteen tuo se, että valtaväestö ei aina tule ajatelleeksi, että kyse on kulttuuri- ja kielivähemmistöstä. Suomessa on kaksi virallista viittomakieltä: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Kyse ei ole siis todellakaan ole pelkästä vammasta tai toimintarajoitteesta vaan rikkaasta kielestä ja kulttuurista.
Kuurojen Liiton sivuilla törmäsin artikkeliin, joka näyttäisi tukevan näitä kouluterveyskyselyn tuloksia. Norjalainen tutkija Patrick Kermitin raportoi havainneensa, että kuulovammaisten lasten ja nuorten inkluusio on epäonnistunut päiväkodeissa ja kouluissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kermitin tutkimuksen mukaan kuulovammaisten lasten koulumenestys on heikompaa ja heillä on enemmän psykososiaalisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, verrattuna kuuleviin ikätovereihin. Hänen tutkimuksensa mukaan monella näistä lapsista ja nuorista ei ole yhtään ystävää. Kuurojen Liiton mukaan Suomessa täysin vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta vaikuttaisi siltä, että lähikouluihin integroidut lapset ovat hyvin yksin oman kielensä ja kulttuurinsa kanssa. Kuten artikkelissa todetaan, niin inkluusion tavoitteena on, että vammaisia henkilöitä ei eristetä muista, koska heillä on oikeus kuulua tavallisiin yhteisöihin. Koulujen opetus ja käytännöt on Suomessakin suunniteltu tyypilliselle kuulevalle oppilaalle, jolloin kuulovammaiset oppilaat jäävät ikään kuin vierailijoiksi luokissaan, eivätkä tunne olevansa osa yhteisöä. Patrick Kermitin selvityksen mukaan kuulovammainen lapsi tai nuori ei myöskään pääse vaikuttamaan opetuksensa järjestelyihin. Sen, mitä inkluusio tarkoittaa hänen kohdallaan, päättää joku aikuinen – eikä aina pätevä sellainen. (https://kuurojenliitto.fi/ajankohtaista/lapset-ovat-usein-yksin-kielensa-ja-kulttuurinsa-kanssa-lahikouluissa/ , luettu 30.1.2021)
Pääsin tutustumaan viittomakieleen ja haastattelemaan viittomakielen tulkkia Lauraa aiheen tiimoilta. Tulkin työn lisäksi hän on toiminut myös koulunkäyntiavustajana viittomakielisellä luokalla.
Miten viittomakielisten eriarvoinen kohtelu näkyy työssäsi?
Viittomakielen tulkille yhteiskunnan tasolla kuurojen eriarvoinen kohtelu näkyy muun muassa tiedon saannin puutteellisuutena tai rajallisuutena. Esimerkiksi koronaan liittyvää tietoa ei aluksi saanut omalla äidinkielellä. Kuurous ei sinällään itsessään ole erottava tekijä, vaan se, että he ovat myös kieli- ja kulttuurivähemmistö. Erityisesti tämä näkyy lapsilla, jotka pyritään nykyään aina integroimaan kuulevien lasten kanssa samoihin ryhmiin. Tällöin lapsi on tulkkien varassa kaikessa, ei pelkästään opetuksen suhteen, vaan kaikkien sosiaalisten tilanteiden ja kaverisuhteiden synnyn suhteen. Pienemmillä, leikki-ikäisillä, lapsilla tämä ei ole niin kriittistä, koska heidän toiminta, leikit ja vuorovaikutus pohjautuu fyysiseen toimintaan ja non-verbaalilla viestinnällä on iso rooli vuorovaikutuksessa. Mutta ihan samalla tavalla kuin kaikessa ulkopuolelle jättämisessä, niin ryhmädynamiikalla ja sitä ohjaavilla aikuisilla on valtava merkitys siinä, miten kuuro lapsi integroituu ja pääsee täysivaltaisesti osallistumaan ryhmän kaikkeen toimintaan.
Videolla minä, Elina, opettelemassa viittomia.
Millaisia erityispiirteitä lasten kanssa tapahtuvassa tulkintyössä on?
Viittomakielen tulkilla on lasten kanssa tehtävässä työssä iso vaikutus sosiaalisten suhteiden muodostamiseen. Tulkin työhön kuuluu kertoa tulkin työstä ja tulkkauksesta, mutta
opastaa ja auttaa ei saa. Lapsille tulkatessa tulkin roolista voi joutua hieman joustamaan. Tulkki voi voi olemuksellaan ja tulkkausratkaisuilla edesauttaa lasten vuorovaikutustilannetta ja rohkaista eri osapuolia kommunikoimaan ja rohkaista kuuroa lasta osallistumaan vuorovaikutus- ja leikkitilanteisiin. Tällaisia keinoja on muun muassa lapsen tasolla oleminen tulkatessa ja käyttämällä sopivaa kieltä/rekisteriä.
”Usein jää rikkoutuu perinteisesti kakka-pissa-huumorilla, kun lapset testaavat aikuisen tulkin valmiutta tulkata ihan kaiken. Ja totta kai minä tulkkaan” Laura naurahtaa.
Lauran haastattelun ja monien lähteiden perusteella monet asiat ovat menneet eteenpäin tulkkien ja nykyteknologian avulla. Aiemmin yksinäisyys ja epätasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnallisella tasolla on ollut huomattavasti suurempaa. Koulutuksen avulla esimerkiksi
monissa päiväkodeissa ja kouluissa opettajat ovat panostaneet jo vuosia visuaalisiin havainnointi kuviin, kommunikaatiokortteihin ja tukiviittomien opetteluun. Tästä hyötyvät monet lapset, vaikka heillä ei mitään kuuloon liittyvää vammaa olisikaan. Lisäksi hiljalleen myös esimerkiksi Yle Areenassa on mahdollista saada tekstitykset ohjelmiin ja valistuneet yritykset ja instituutiot tarjoavat tietoa myös viittomakielisten videoiden välityksellä. Yle Areenassa ja Viittomakielinen kirjasto tarjoavat viittomakielisiä ohjelmia myös lapsille.
Erilaisten videopuhelujen yleistyminen on myös avannut kuuroillekin aivan uusia mahdollisuuksia olla omalla äidinkielellään yhteydessä ystäviin tai asioiden hoitamiseen. Tulkin voi tarvittaessa saada nykyään esimerkiksi etätulkkaamaan videon välityksellä.
On kuitenkin syytä muistaa, että kuurojen äidinkieli on viittomakieli – ei se puhuttu suomenkieli, jota valtaväestö puhuu. Kaikki kuurot eivät siis välttämättä osaa esimerkiksi kirjoittaa suomenkieltä hyvin, eli tekstiviestit tai paperille kirjoittaminen eivät ole kaikkien kohdalla mahdollista.
Uteliaisuus, kunnioitus, halu kuulla, nähdä ja yrittää ymmärtää mitä toisella on sanottavana on avain kaikkien kuulluksi tulemisen tunteen syntyyn. Myös niiden, jotka eivät kuule.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
FM Unohdetut -hanketta on tukenut Niilo Helanderin säätiö.
Comments